Bellasta

Bella saapui pitkän harkinnan jälkeen. Olin aina haaveillut länderistä ja kun toisen koiran hankinta tuli ajankohtaiseksi, ei rodun valinta ollut vaikeaa. Halusin ehdottomasti kromfohrländerin.

Näin internetissä suomen kromfohrländer ry:n sivuilla ilmoituksen tulevasta pentueesta. Soitin välittömästi Annelle sekä Tiinalle. He kertoivat, että kyselyjä oli tullut paljon, yli 50 ns. varausta :O Sitkeästi jatkoin soittelemista ja kyselemistä. Toivoin kovasti saavani narttu pennun. Kun pennut sitten syntyivät lokakuun alussa ja sukupuoli jakauma oli 3 urosta ja 4 narttua sain tiedon, että saisin pennun.

Kävimme katsomassa pentuja ensimmäisen kerran 3 viikon iässä Helsingissä, missä pennut syntyivät. Pennut olivat niin pieniä ja suloisia, kaikki nukkuivat sulassa sovussa keskenään. Kiinnostuin jo silloin vaaleasta nartusta, joka oli syntynyt ensimmäisenä. Uudelleen menimme katsomaan pentuja, kun ne olivat lähes 6 viikkoa. Vaalea narttu ja pienempi tumma narttu miellyttivät minua kaikista eniten luonteenpiirteiden mukaan. Kun vaalea narttu kiipesi syliini, tiesin, että tämä se olisi. Nimen valinta ei ollut vaikeaa, olisin halunnut nartun nimeksi Bellen, mutta vanhempani sanoivat, että tuo nimi on kyllä enne ja he eivät ala pelleä pihalla huutamaan:) Niin Bellestä tuli Bella joka myöhemmin on taipunut myös pelkäksi Beeksi sekä Belladonnaksi.

Kivikkoinen alkutaival…
Bella oli pentuna 16 vko;n asti sopeutuvainen, utelias ja tasapainoinen pentu. Kaikki sujui hyvin, Bella kulki mukanani joka puolella kylässä, kaupassa, kaupungilla, juhlissa. Kävimme linja-autoasemilla, raveissa, juna-asemilla siihen pisteeseen asti että ajattelin jo, että joku tulee jo kyselemään suunnittelenko jotain epämääräistä 😉

Ongelmat alkoivat mikrosirun laitosta, joka laitettiin Bellan ollessa 16 viikkoa. Mikrosirun terä meni poikki ja teki pitkän haavan Bellan niskaan. Bella kiljui ja pissasi alleen. Tämän jälkeen teimme eläinlääkärin ja vastaanottovirkailijan kanssa makkararinkiä, jottei Bella leimasi kaikkia ihmisiä. Seuraavina päivinä/viikkoina teimme makkararinkiä vieraiden ja tuttujen ihmisten kanssa. Tämä oli turhauttavaa, sillä Bella ei pystynyt stressitilan vuoksi syömään makupaloja. Lenkillä Bella väisti ojaan, tai tielle vieraan ihmisen lähestyessä, vapaana ollessaan karkasi kotiin. Kotona ovikellon soidessa pissasi sänkyyn, eikä suostunut poistumaan huoneestani kun vieraita tuli. Pyysimme vieraiden olemaan niin, etteivät he ottaisi minkäänlaista kontaktia Bellaan. Sitä ei saisi missään nimessä koskea tai edes katsoa. Jo pelkästään vieraan ihmisen katse sai Bellan juoksemaan takaisin huoneeseeni.

Pikku hiljaa kovan työn tuloksena (lähes kaksi vuotta) saimme pientä luottamusta vieraisiin ihmisiin, lähellä sai olla, mutta neitiä ei saanut yhtään katsoa tai hän meni paniikkiin. Kun ihmisiä oli kylässä ja he istuivat keittiössä kahvilla, teimme Bellalle makkarapolkuja huoneestani keittiön pöydän alle. Pikkuhiljaa Bella uskalsi tulla keittiöön ja syömään namit pöydän alta. Bella tottui, että aina kun ihmisiä tulee, saa makkaraa.

Kävimme erilaisissa koulutuksissa, mutta tuntui siltä, että kukaan ei osannut suhtautua oikeanlailla arkaan koiraan. Monet neuvot, mitä me saimme, olivat todella ristiriitaisia keskenään. Kävimme useilla eri ongelmakoirakouluttajalla, homeopaatilla ja kokeilimme kukkaterapiaa. Ehdotettiin meille kunnon mieliala lääkitystäkin, mutta olin jyrkästi vastaan. Yritin saada Bellalle positiivisia kokemuksia, mutta kaikki tuntui turhauttavalta.

Valoa tunnelissa…
Aloitimme agilityn Bellan ollessa vuoden, esteet opittiin nopeasti. Bella nautti, pieni terrieri luonne heräili aika ajoin. Jälleen vastaamme tuli arkuus. Ollessamme yksin kentällä Bella meni kuin unelma, mutta heti kun joku tuli katsomaan, tai olimme harjoituksissa Bella meni kuin hidastetussa elokuvassa. Autolle päin mentiin lujaa, mutta autolta poispäin kuin hidastetussa elokuvassa. Bella pelkäsi kaikkia ratahenkilöitä ja koiria. Se ei kerta kaikkiaan kestänyt sitä, että jotkut katselivat häntä, vaan meni aina lukkoon.
Tämä tuntui todella turhauttavalta, jättäydyimme pois ryhmästä ja päätimme harjoitella agilityä yksikseen. Bella kulki aina mukanani katsomassa kilpailuja, kun kilpailin toisella koirallani. Lopuksi Bella sai aina ottaa lämmittely esteitä. Näin Bella oppi tuntemaan eri kisapaikkoja.

Bella steriloitiin jatkuvan stressitilan ja märkäkohdun vuoksi maaliskuussa 2003. Bellan kiimat olivat jotain aivan hirveätä, sekä pariutumisvietti oli kova. Koko 3 viikkoa mitä juoksu kesti, huudettiin ja itkettiin yötä päivää. Poikiin oli päästävä.
Bellan leikkaus oli meille helpotus, muutokset alkoivat näkyä jo muutaman viikon kuluttua. Bella rauhoittui silmissä, stressitaso laski ja ruokakin alkoi maistumaan. Vieraat ihmiset alkoivat kiinnostamaan. Lenkillä mentiin jopa haistelemaan, eikä väistetty. Samaan aikaan meille saapui Bellan sielunkumppani Duo. Tuntuukin, että leikkaus ja Duon tuleminen olivat Bellan paras hoitomuoto.

Ensimmäisiin epävirallisiin uskalsimme mennä lokakuussa 2003. Bella oli jo muutamia kertoja osoittanut haluavansa kentälle, sillä mennessäni tutustumaan rataan ja kilpaillessani Janitan kanssa Bella haukkui radan varrella ja halusi perääni. Suuri kysymysmerkki oli kuitenkin ratahenkilöt ja tuomari. Kestäisikö Bella?
Uskalsimme ensimmäisiin epävirallisiin Turkuun ATT:n hallille, missä Bella oli käynyt aikaisemmin. Sanoin tuomarille jo rataan tutustumisessa, että minulla on todella arka koira, ettei tulisi liian lähelle. Tuomari pysyi kauempana ja Bella oli onnesta ja ihmetyksestä sekaisin päästessään radalle. Ainoastaan yksi kielto tuli hypyltä ja hienosti sijoitus 4. Tämä antoi toivoa myös virallisiin kisoihin osallistumisesta.

Niinpä uskalsin ilmoittaa Bellan ensimmäisiin virallisiin kisoihin 3-vuotiaana marraskuussa 2003. Tavoitteena oli saada Bella menemään innostuneesti ja mahdollisista virheistä emme välittäisi. Katselin muiden koirien suorituksia ja olin hieman hermostunut, kuinka tuomari juoksi jokaisen koiran vierelle kun ne suorittivat puomia ja hyökkäsi aan alastulolle katsomaan kontaktia. Tuli meidän vuoro, Bella käveli rauhallisesti ensimmäisen esteen taakse ja lähdimme yhtä aikaa. Bella juoksi innoissaan, se ei välittänyt ratahenkilöistä eikä tuomarista tuon taivaallista. Näki kuinka tuo arka koira suorastaan syttyi radalla, silmiin tuli polte ja koira suorastaan liisi esteiden yli. Tuloksena tuli 10 ja sij.3, virheet tulivat kiellosta ja keinun kontaktilta. Toiselta radalta tuli 5 ja sij. 3, virhe jälleen keinun kontaktilta.

Seuraavat ykkösluokan kisat olivat helmikuussa 2004 ja tuloksena oli samana päivänä kaksi nollaa ja sijoitukset 1. ja 3. Kakkosluokkaan nousimme huhtikuussa 2004 ja elokuussa 2004 Bella nousi 3-luokkaan (yht. 22 starttia) ja jo syyskuussa 2004 Bella voitti ensimmäisen kerran nollavoitolla 3-luokan!


Nykyään
Bellan arkuuden vuoksi meillä oli suuria ongelmia Bellan nuoruus vuosina, mutta sanonta vaikeuksien kautta voittoon sopii hyvin tähänkin tilanteeseen. Päivääkään en ole katunut Bellan hankkimista, vaikka välillä teki mieli lyödä hanskat tiskiin.
Vielä muutama vuosi sitten en olisi ikinä uskonut, että Bella olisi sellainen koira mitä se nyt on: itsevarma ja tasapainoinen, rauhallinen koira, jolta löytyy pilkettä silmäkulmasta. Bella on oikea primadonna NEITI, joka inhoaa kurailmoja ja rakastaa sängyssä ja pehmeissä paikoissa nukkumista, mielellään vielä mamin kainalossa 😉 Bella on myös arvostettu laumanjohtaja, mitä muut koirat kunnioittavat. Laumanjohtajana Bella on todella upea, se on erittäin rauhaa rakastava ja kärsivällinen.

En villeimmissä haaveissa olisi voinut kuvitella, että me pääsisimme kilpailemaan agilityssä. Saati sitä että nousisimme kolmosluokkaan tai saisimme useana vuonna osallistumisoikeuden SM- ja MM-karsintoihin puhumattakaan Agilityvalion arvosta. Bellan koulutus ja arkuus on opettanut minua kaikista eniten, ilman Bellaa olisin jäänyt monesta kokemuksesta paitsi. Länderi on minulle ehdottomasti SE rotu.  Töitä saimme tehdä koko Bellan elämän ajan, mutta välillä tuntui jo siltä, että onko meillä edes ollut koskaan mitään ongelmia?.

Bella menehtyi 02.11.2012, kun kunto heikkeni pikku hiljaa. Aluksi oksenteli pahanhajuisia ruskeita oksennuksia syömisen jälkeen (2-6h kuluttua). Selkä alkoi nousemaan köyryyn ja vatsan seutu oli aivan piukea. Vielä viimeisiin päiviin asti Bella lenkkeili muiden mukana. Päivää ennen poismenoa Bella ei jaksanut enää kävellä vanhemmiltani kotiin (matkaa n. 1km), vaan jäi pedilleen makaamaan. Tiesin että nyt oli aika. Bella oli eläinlääkäriin vietäessä hyvin kuihtunut ja laiha, painoa vain 6kg. Bella menehtyi ilmeisesti pahanlaatuiseen vatsa- ja haimasyöpään. Bella nukkui pois 12 vuoden ja 1kk ikäisenä.

Ikävä on sanoin kuvaamaton. Minun ensimmäinen länderi ja AVA-koirani. Suuri persoona, jonka kanssa sain tehdä paljon töitä aran luonteen vuoksi. Laumamme kunnioitettu johtaja, jonka sydän oli puhdasta kultaa. Nuku hyvin Bella-mummo <3


Harrastukset

Näyttelyt
Ulkonäöllisesti Bella on pieni ja kevyt luustoinen narttu (n. 39 cm & 8 kg).

Bella harrasti näyttelyitä nuoruusvuosinaan. Suurempaa menestystä ei ikinä tullut, arkuuden vuoksi. Kesällä 2005 kävimme yhdessä näyttelyssä hankkimassa Bellalle näyttelytuloksen mahdollista agilityvalio titteliä varten. Tulokseksi saimme eh:n.

Agility
Bellan ensimmäiset epäviralliset agility kilpailut olivat lokakuussa 2003 Turussa Att:n hallilla. Ensimmäiset viralliset kilpailut olivat marraskuussa 2003 Att:n hallilla. Tulokseksi saimme 5 ja 10 ja sij. 3 molemmista kilpailuista. Seuraavat kisat olivat helmikuussa 2004, jolloin saimme ensimmäisen nollan luokkavoitolla ja toisessa startissa toisen nollan ja sij.3. Bella olisi noussut 6 startilla 2-luokkaan, mutta kaikki Bellan nollat olivat samalta tuomarilta.
Bella nousi 2-luokkaan huhtikuussa 2004 ja 3-luokkaan syksyllä 2004. Ensimmäinen nollavoitto 3-luokasta tuli syyskuussa 2004. Unelmat toteutui toukokuussa 2006 kun Bellasta tuli FIN AVA Raumalla. Tunnelmat kisan jälkeen oli hyvin sekavat, vuosien kova työ palkittiin todella ruhtinaallisesti. En ikinä olisi uskonut tämän tapahtuvan…

Bella on saanut vuodesta 2005-2011 jokainen vuosi osallistumisoikeuden SM- ja MM-karsintoihin. Näissä kisoissa ei suurempaa menestystä ole tullut, mutta kokemusta sen sijaan roppakaupalla :) Parhaimmat sijoitukset ovat SM-kilpailuista vuonna 2007 SM11 ja SM21 vuodelta 2008.